Elämää Rexin kanssa

Rex, tuo pieni pippurinen otus jonka kanssa vietän aikaa. Tässä pikkuinen tarina :)
Hihnassa vetäjä, pihalla haukkuja ja muutenkin oikea villitys! Rex, tuo jääräpäinen pieni otus joka osaa olla hauska, mutta kun sille päälle sattuu saattaa viskoa leluja pitkin taloa!

No,  olin hinkunut koiraa monta vuotta. Aina vastaus oli sama "Ei me voida ottaa koiraa koska meillä on jo!" Sillä hetkellä omistimme siis pitkäkarvaisen saksanseisojan. Satuin olemaan 8v, kun siskonpoikani ristiäisiä juhlittiin Oulussa. Itselläni ei ollut aavistustakaan mistään pikkupiskistä!
Pyh, mokomakin äiti :D 8 vuotiasta on helppo huijata koska sellainen kakara ei ymmärrä maailman menosta yhtikäsmitään! Lähdimme siis siskoni luota käymään jossain. Mutta missä?
No tietenkin! Arvaatte varmasti, että kävimme Rexin hakemassa :3 Se muutti kaiken! Oikeastaan, kasvattajan pihalle päästyämme äiti sanoi että menemme hänen työkaverinsa luokse. No, mitenkäs työkaveri asuu 1h 30min matkan päässä työpaikastaan? O.o
Vastaus olikin, että haimme Rexin <3 Tuon aikuiseksi jo kasvaneen ja pian 6 vuotta täyttävän riiviön!

Kuvassa noin 4-5 vuotias Rex (c) Minä

Mutta! Elämä muuttui paljon! Vastuuta, jaksamista, kärsivällisyyttä ja hermoja tarvittiin ja tarvitaan vielä! Ei saa unohtaa, että koirat ovat myös yksilöitä, eläviä ja perheen jäseniä. Niitä kuuluu rakastaa jos rakin hankkii!

Koiraa harkitseville: Muistakaa harkita tarkkaan jaksatteko elää jokapäivä karvaisen otuksen kanssa. Riittääkö tarpeeksi aktiviteetteja ja riittääkö  aika VARMASTI! Koira tulee kouluttaa pennusta asti jotta siitä tulisi paras ystävä ja tottelevainen perheen jäsen.